Hei kaikki.
Viikko numero 9. Kilimanjarolta on toivuttu, arkiviikot alkavat kypsyttämään ja viikonlopuksi lähteille.
Viime kirjoitus käsitteli tosiaan Kiliä kaikessa komeudessaan. Ei oikein tahdo uskoa, että tuli käytyä tuolla huipulla. Melekosta! Laskeutuminen vuorelta on sata kertaa helpompaa henkisesti ja fyysisesti kuin ylös meno. Kiipeämisessä täytyy huomioida aika ja vuoristotaudin oireet. Kun kiipeäminen otti sen 5 päivää niin alas tulossa kesti 5 tuntia. Alaspäin kävelyssä on vaan se huonopuoli, että se on hiukan raskasta polville ja jaloille.
Kilimanjaron luonnonpuistosta laskeutuminen takaisin sivistyksen pariin tuntui samanlaiselta shokilta, kun koko Afrikkaan tuleminen. Tuntuu, että vuoristoalue on aivan eri ulottuvuudesta, kun sen juurilla sijaitsevat kaupungit ja alangot. Kun istuin autossa katsellen ohi vilisevää maisemaa tuli mieleen, että tosiaan mehän olemme Afrikassa. Talolla odotti mukava yllätys, nimittäin talon isäntä Louis oli saanut lapsen vaelluksen aikana. Tätä merkkipäivää juhlistettiin sitten oikein kunnolla. Samalla juhlittiin tietysti Kilimanjaron valloittajia ja muutamia läksijäisiä.
Maanantaiaamu tuntui hyvin epätodelliselta. Vuori näkyi kirkkaalla taivaalla hyvin. Takaisin arkeen! Tällä viikolla työt eivät jatkuneet enää leikkurissa. Maanantaina sairaalalle tuli suru-uutisia, kun yksi henkilökunnan jäsen oli menehtynyt. Kyseinen herrasmies oli minunkin blogissa esiintynyt kokenut konkari leikkaus-salista. Tiistaina aloitin synnytysosastoon tutustumisen. Tulisin olemaan siellä tämän viikon ja ensiviikolla, joka on viimeinen viikko, menen takaisin miestenosastolle.
Viikko synnärillä oli paljolti ihmettelemistä ja lääkäreiden avustamista osaston kierroksilla. Paljon oli odottelua ja katselua. Tässä kohtaa alkaa harkka hieman tökkimään ja lomailu alkaa hiipimään jo mieleen. Synnytyksiä oli viikon aikana yhteensä n. 10 kappaletta ja niistä 9 tehtiin keisarinleikkauksina. Harmillisesti yksi normaalisynnytys, joka viikon aikana sattui, tapahtui minun olessa muualla. Se jäi siis kokematta.
Viikonloppuna lähdimme käymään yön yli reissulla kuumilla lähteillä. Ruoka oli hyvää ja keli sateinen. Sade ei kuitenkaan meitä lannistanut. Louis oli jälleen järjestämässä retkeä ja ei voi muuta sanoa kuin hyvä, että oli! Mahtava reissu ja mukavaa rentoutumista. Kuvia ei tullut otettua lähteiltä, kun keskittyminen meni muuhun. Sade osaltaa myös piti kännykät piilossa.
Viimeinen työviikko ensiviikolla. Sitä odotellessa...
Ei muuta kun ensiviikkoon.
Viikko numero 9. Kilimanjarolta on toivuttu, arkiviikot alkavat kypsyttämään ja viikonlopuksi lähteille.
 |
| alas päin mennän |
 |
| aamu numero 6. |
 |
| ta ta da taa da taa |
Viime kirjoitus käsitteli tosiaan Kiliä kaikessa komeudessaan. Ei oikein tahdo uskoa, että tuli käytyä tuolla huipulla. Melekosta! Laskeutuminen vuorelta on sata kertaa helpompaa henkisesti ja fyysisesti kuin ylös meno. Kiipeämisessä täytyy huomioida aika ja vuoristotaudin oireet. Kun kiipeäminen otti sen 5 päivää niin alas tulossa kesti 5 tuntia. Alaspäin kävelyssä on vaan se huonopuoli, että se on hiukan raskasta polville ja jaloille.
 |
| vkl. grillibileet |
Kilimanjaron luonnonpuistosta laskeutuminen takaisin sivistyksen pariin tuntui samanlaiselta shokilta, kun koko Afrikkaan tuleminen. Tuntuu, että vuoristoalue on aivan eri ulottuvuudesta, kun sen juurilla sijaitsevat kaupungit ja alangot. Kun istuin autossa katsellen ohi vilisevää maisemaa tuli mieleen, että tosiaan mehän olemme Afrikassa. Talolla odotti mukava yllätys, nimittäin talon isäntä Louis oli saanut lapsen vaelluksen aikana. Tätä merkkipäivää juhlistettiin sitten oikein kunnolla. Samalla juhlittiin tietysti Kilimanjaron valloittajia ja muutamia läksijäisiä.
 |
| siellä se komeilee! |
Maanantaiaamu tuntui hyvin epätodelliselta. Vuori näkyi kirkkaalla taivaalla hyvin. Takaisin arkeen! Tällä viikolla työt eivät jatkuneet enää leikkurissa. Maanantaina sairaalalle tuli suru-uutisia, kun yksi henkilökunnan jäsen oli menehtynyt. Kyseinen herrasmies oli minunkin blogissa esiintynyt kokenut konkari leikkaus-salista. Tiistaina aloitin synnytysosastoon tutustumisen. Tulisin olemaan siellä tämän viikon ja ensiviikolla, joka on viimeinen viikko, menen takaisin miestenosastolle.
Viikko synnärillä oli paljolti ihmettelemistä ja lääkäreiden avustamista osaston kierroksilla. Paljon oli odottelua ja katselua. Tässä kohtaa alkaa harkka hieman tökkimään ja lomailu alkaa hiipimään jo mieleen. Synnytyksiä oli viikon aikana yhteensä n. 10 kappaletta ja niistä 9 tehtiin keisarinleikkauksina. Harmillisesti yksi normaalisynnytys, joka viikon aikana sattui, tapahtui minun olessa muualla. Se jäi siis kokematta.
 |
| yksi myky hengilee lasikopissa. |
 |
| synnytyspeti. Näitä löytyi osastolta 3 kappaletta |
 |
| mittailuun |
 |
| kolme mykyy hengailee samassa lasikopissa |
Viikonloppuna lähdimme käymään yön yli reissulla kuumilla lähteillä. Ruoka oli hyvää ja keli sateinen. Sade ei kuitenkaan meitä lannistanut. Louis oli jälleen järjestämässä retkeä ja ei voi muuta sanoa kuin hyvä, että oli! Mahtava reissu ja mukavaa rentoutumista. Kuvia ei tullut otettua lähteiltä, kun keskittyminen meni muuhun. Sade osaltaa myös piti kännykät piilossa.
Viimeinen työviikko ensiviikolla. Sitä odotellessa...
Ei muuta kun ensiviikkoon.
Muistahan keskittyä oleelliseen veliseni hahahahahahaha jea
VastaaPoista😄
PoistaOn nuo mykyt niin hyvin piilotettuina, etten minä ainakaan näe varpaan tai nokan puolikastakaan!
VastaaPoistaBtw, melekosta mättöä onpi pöydässä :D
Ja Juhoa kompaten, keskityhän juurikin oleelliseen :))))
Sateisesta Helsingistä hei vaan hei!
näin täytyy tehdä!
Poista