kohta jo pois

hoi hoi!

Viikko numero 12 takana. Sunnuntai-iltaa istuskelen tässä Kilimanjaron lentokentällä. Iloinen yllätys on, että kentällä on netti ja kaikki! Pidemmittä puheitta päästän jälleen vierailevan tähden puhujan penkille. Veljeni Juho tarjoaa tämän kertaisen tekstipläjäyksen. Hups.. ja kone jo kurvasi tuohon nokan eteen joten kuvia tulee ehkä jälkikäteen, tai sitten saatte tulla katsomaan ihan paikan päälle.

Haloo, Juho täällä, kuuluuko ?!

Tervetuloa lukijat Tanelin blogin pariin. Minä, Juho, tällä kertaa kirjoitan vierailijan ominaisuudessa ja kerron teille Afrikasta.

Viikko sitten keskiviikkona aloitin pitkän taipaleen veljen ja muun perheen luo. Kajaanista Helsingin, Amsterdamin ja Dar Es Salaamin kautta Zanzibarille kesti kolme kokonaista vuorokautta. Pole pole. Vihdoin lauantai aamuna lähestyin Zanzi-saarta lautalla ja kohta jo jälleen näkeminen muiden muumien kanssa oli käsillä. He lensivät suoraan Moshilta Zanzibarille nyt olimme valmiita aloittamaan lomailun.

Riemukkaan reunionin jälkeen lähdimme Tanelin junailemalla autokyydillä kohti maustefarmia. Siellä näimme kuinka mm. pippuri, kaardemumma, kinkeri, jaakonhedelmä sekä neilikka kasvaa. Puissa ja pensaissa, totta on. Ihailimme näitä ihmeitä parin tunnin ajan ja voimat alkoivat loppua. Ei hätää, kohta oppaamme Mubarak jo vei meidät ison jätkän kotiin, olohuoneen lattialle syömään maittavaa lounasta.

Maustefarmilla opiskeltuamme hyppäsimme takaisin autoon ja kuski ajoi meidät Matemwen kylään ja majoitukseemme Villa Kivaan. Ja olipa se kiva paikka. Hieno ja kallis, tunsin itseni erityisen kunnolliseksi ihmiseksi uima-altaan reunalla sähisevää drinkkiä juodessani ja aurinkolasien läpi katsellessani. Villa Kivassa olimme neljä yötä ja kolme kokonaista päivää joten paikka ehti tulla tutuksi. Meren ranta oli parin kymmenen metrin päässä joten uimakeikkoja suoritimme sekä altaalla että meressä. Ranta oli leveä ja kaunis valkoisine hiekkoineen sekä palmuineen.

Anni, isi, Taneli ja minä kävimme yhtenä päivänä snorklailuretkellä. Ajelimme veneellä mr. Spectren yksityissaaren kupeeseen jossa sukeltelimme delfiinien, merikurkkujen ja torvensoittajain seurassa. Mr. Spectre on James Bondista tuttu ilkeä mies. Hän oli tosiaan vuokrannut lähisaaren omaan käyttöönsä jossa ilmiselvästi rakenteli helvetinkonetta tai jotain muuta aurinkoenergialla toimivaa häijyä juonta. Oppaamme varoitteli rantautumasta saarelle joten kiersimme sen syljen mitan päästä. Snorkkelireissun väliin jättäneet äiti ja Vesa keksivät sillä aikaa hyvää tekemistä Villa Kivassa. Vesa toteutti haaveensa ja oli lomalla kuin hillo tortussa, äiti luki Helsingin sanomia ja keräsi voimia.

Muina päivinä emme hirveästi tehneet mitään. Tyypilliseen päivään kuului aamu-uinti, aamupala, vapaata vötkyämistä, lounas, drinkit uima-altaalla, vapaata vötkyä sekä suihku, pre dinner drinks jonkun huoneessa (omia juomia totta toki), illallinen, iltauinti ja nukkumaan.

Kohelsimme paljon. Isillä oli joka päivä uudet uimahousut. Kaikki ravintolatilaus tilanteet olivat villiä kaaosta joista kukaan ei tajunnut mitään ja sitten jännitettiin että minkälaista ruokaa tulee kellekkin. Yleensä ruoat tosin tulivat tilausta mukaillen. Hirnuimme sekä eledhdimme Villa Kivan henkilökunnan ja muiden asukkaiden riemuksi niin että usein ajattelin meidän olevan kuin muumiperhe Muumit Rivieralla-elokuvassa. Mutta hyvin se meni ja Taneli yleensä selvitti tilanteet puhumalla swahilia paikallisille, joka oli taattu jäänmurtaja.

Tämän viikon keskiviikkona lähdimme sitten pois Zanzibarilta. Äiti, isi, Anni ja Vesa suuntasivat Dar Es Salaamin lentokentälle josta he jatkavat pitkälle kotimatkalle takaisin Suomeen. Minä ja Taneli majoituimme yhdeksi yöksi eteläisen pallonpuoliskon vetelimpään hotelliin, Riverview Hotel ja tänä aamuna nappasimme bussin kohti Moshia. Täältä bussin kyydistä nyt kirjoitan, neljä ja puoli tuntia on matkaa tehty ja viidestä seitsemään tuntia vielä matkaa jäljellä. Moshissa minä olen vielä yhden yön ja lähden sitten lentämään kohti Suomea. Taneli jää Moshiin vielä pariksi päivää pitämään läksiäisiä, pikkujouluja ja muita tilaisuuksia. Hyvin täällä on lomailtu ja vähän joskus reippailtukkin. Moikat kaikille terveisin Juho !

Moikka vaan ja Suomea kohti. Enää ei tule tekstiä tähän blogiin joten kiitos lukijoille ja nähääs! Terveisin Taneli!

Hyvät terveiset!

Heippa rallaa..

Viikko numero 11. on ohi. Viikkoon kuuluu kaiken moista! Kajaanin jengi on täällä!, elukoita.. paljon elukoita ja kohti vielä klämpimämpää.

Työt on nyt tehty ja on luvassa matkan lomailuosa! Perhe saapui maanantai-iltana myöhään. Maanantain ja tiistain aikana tutustuimme Afrikan menoon ihan Moshissa. Maanataina perhettä odotti kierros kylällä. Kävimme tutustumassa minun työpaikkaan ja ihan normaaliin moshilaiseen arkeen. Oppaana toimi iki-ihana Louis! Keskiviikkona jo jatkettiin ihan muihin lomailuhommiin.

Takapuoli

Lomailuosan erikoisbloggarit Tuija, Simo, Anni ja Vesa pääsevät tällä kertaa vauhtiin niin kuvallisesti, kun tekstillisesti. Tapahtumat sijoittuvat Moshin länsipuolella sijaitseviin eläintenkatselupuistoihin. Jep jep.

 Näkymät kuin Tarzan elokuvasta – sanoi Simo kun Ngorongoro kraaterin näki.

Kraateri ja jengi!

Kirahvilla on pitkä kaula. Ja ihan oudot kylkikuviot. Siinä se jauhaa yläoksilta riipimiään lehtiä. Kyljessä sellaiset sekalaiset neliöt, niin kuin ne lumihiutaleet mitä jouluksi askarrellaan ikkunalle. Ja joulusta puheen ollen, nyt marraskuussa täällä kukkii joulupuu. Kaunis auringonvarjon mallinen puu, jakaranda, jonka punaisten kukkien alla paikalliset jäähdyttelevät varjossa.

Täplikäs eläin.

Mutta puista viis, kun näitä eläimiä on niin paljon. Monet Afrikan kävijät tavoittelevat BIG 5 bongausta. Siihen eläinvalikoimaan kuuluu norsu, sarvikuono, leopardi, vesipuhveli ja leijona. Sarvikuono taitaa niistä olla kaikkein harvinaisin. Myös leopardi on vaikeasti nähtävissä. Vaan kuinka kävi Kajaanin delegaatiolle, jonka ennakko-odotukset olivat, että ”Jos nyt jotain eläimiä näkisi, tai ainakin maisemaa ja puita”. No, kaikki viisi eläintä bongattiin. Leopardi, norsu ja vesipuhveli niin läheltä, ettei kiikareita tarvittu. Ja sarvikuono taas näkyi niin kaukaa, että epäiltiin pahvimalliksi. Onneksi otus käyskenteli hieman, jotta oikeaksi eläimeksi voitiin todeta. Huikeaa oli safarilla.

norsu

leijona

leopardi

Vesipuhveli

Sarvikuonojainen

Elehvantin sonta haiskahtaa keskellä savannia. Nyt niitä on jossain lähellä, mutta missä. Miten niin iso elukka voi maastoutua avaraan maisemaan. Sitten keskeltä sateenvarjopuita leyhähtävät isot korvat. Kolme norsua nauttii varjosta kiehuvassa helteessä. Pikkuruinen lapsonen saa moninkertaisen suojan äitinsä mahan alla.

Gilbert on sammuttanut moottorin ja auto liukuu hiljaa lähelle eläimiä. Ne eivät juurikaan välitä pitkin savannia pörräävistä autoista. Norsut vilkaisevat tulijoita ja kääntyvät tyynesti poispäin. Suurin herroista lähtee kohti ja löntystää metrin päästä ohitse. Hui.

Jännitystä ilmassa

nöö nöö nöö

Sana leopardista leviää nopeammin kuin hiekka lentää Ngorongoron aakeassa laakeassa, sillä oppaat pitävät yhteyttä toisiinsa radiopuhelimien avulla. Vastaantulevien kanssa vaihdetaan myös aina sananen: Mambo vipi, missä harvinaisuuksia? Njuri kapisa, mies vastaa ja kertoo missä ne ovat. Sawa sawa, asante sana, ja Gilbert kaasuttaa. Puun lähettyvillä on monta autoa ja isot objektit tähtäävät ylöspäin. Ja toden totta, ylhäällä paksulla oksalla loikoilee leopardi. Laiskana se tuijottaa alhaalla ällisteleviä ihmisiä. Gilbert innostuu silmin nähden. Hänkin kuvaa upeaa eläintä ja kertoo, että näkee ensimmäisen kerran harvinaisen ja aran leopardin niin pitkään ja niin läheltä. Tuijottelemme harvinaisuuden kanssa pitkät tovit toisiamme. On tosiaan kuin olisi lauantai-ilta ja televisiossa Avara vai Ihmeellinen luonto.

Siellä se lötköttelee

-.-

Kikalla kuvia

Tarangiren puisto on suunnaton hiekkainen savanni, jossa puiden lehdet ja ruoho vihertävät jo arasti muutamien sadepäivien elähdyttäminä. Joka puolella käynniskelee valtavasti eläimiä. Yli 8000 norsua asuu Tarangiressa. Mieleen nousee suorastaan raamatullinen ajatus paratiisista.

profiilikuvan paikka

elukoita

Tutkimusmatka on oikea ilmaus tälle lomalle. Hellettä vihmoo. Päiväntasaajan toisella puolen on lämpötila suht eri kuin kotoSuomessa, tähän aikaan vuodesta. Illalla klo 9 vielä 28 astetta celsiusta. Päivällä hipoo neljääkymmentä. Siinä jo mzungulla läski sulaa ja iho ritisee. Rasvaa naamaan ja menoksi.

näin kuuluu elää!

Viikko paketissa seuraavaksi kohti rantoja. Vamos a la playa! tai sinne päin...

hyvin ja terveiset

Hoi hoi!

Viikko kymmenen eli viimeinen harkkaviikko! Viikossa on mennyt hurauksessa. Työskentelyä miesten osastolla, hektistä aikaa talolla ja ensimmäinen miljoonani!

Paikallisessa lounaalla. Kajaanijengi valmistautukaa

Viimeinen viikko harjoittelussa pyörähti käyntiin maanantaina. Olin jälleen takaisin miesten osastolla ja tarkoituksenani siellä oli tehdä  yksi koulutehtävä alta pois. Rutiinit pyörivät miesten osastolla normaaliin malliin. Yllätyksekseni sain huomata, että osaston hoitohenkilökunta oli vaihtunut. Sehän ei menoa haitannut, päin vastoin pääsin tutustumaan lisää uusiin ihmisiin. Hoitohenkilöstön vaihtuminen tarkoitti myös sitä, että olin kummallisesti vaihtanut paikkaa räkänokasta työntekijään, joka osasi rutiinit ja pystyi toimimaan varteen otettavana työntekijänä.

Kili vielä viimeisiä kertoja iskee silmää sairaalalle

Viikon mittaan sain, jopa muutamaan kertaan ohjata uusia työntekijöitä osaston työtapoihin. Työtehtävät olivat viikon ajan lääkärin kierrosten avustaminen (huom. yksin :D), haavasiteiden vaihto ja lääkkeiden jako. Jostain syystä minua ei vieläkään hyväksytty siivoamaan. Kuulemma valkoiset eivät siivoa. Perjantaina kävin viemässä kaiken hoitotyöhön liittyvän omaisuuteni sairaalaan ja se oli sitten siinä!

työmatkalla

työmatkalla

Talolle on viikon vaihteessa pärähtänyt jälleen lisää jengiä. Kolme lähihoitaja opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Meitä on nyt talolla 11 kappaletta eli muutamat ovat myös lähteneet :( Uusien asukkien saapuminen on tuonut uudenlaista vipinää. Minusta on ollut mukava katsella näin kokeneempana eli konkarina tulokkaiden kulttuuriin laskeutumista. Hyvinhän se on mennyt.

miljoonat paukkuu!

Tosiaan tästä alkaa sitten muutama lomaviikko täällä Afrikan maalla. Ensiviikon alusta tänne karauttaa Kajaanin lisäys, jonka kanssa alkaa intensiivikurssi Tansanian ihmeisiin.

Jooh eipä tässä taas tämän kummempaa. Katsellaan lisää ensiviikolla!

näin sitä mennään!

Hei kaikki.

Viikko numero 9. Kilimanjarolta on toivuttu, arkiviikot alkavat kypsyttämään ja viikonlopuksi lähteille.

alas päin mennän

aamu numero 6.

ta ta da taa da taa

Viime kirjoitus käsitteli tosiaan Kiliä kaikessa komeudessaan. Ei oikein tahdo uskoa, että tuli käytyä tuolla huipulla. Melekosta! Laskeutuminen vuorelta on sata kertaa helpompaa henkisesti ja fyysisesti kuin ylös meno. Kiipeämisessä täytyy huomioida aika ja vuoristotaudin oireet. Kun kiipeäminen otti sen 5 päivää niin alas tulossa kesti 5 tuntia. Alaspäin kävelyssä on vaan se huonopuoli, että se on hiukan raskasta polville ja jaloille.

vkl. grillibileet

Kilimanjaron luonnonpuistosta laskeutuminen takaisin sivistyksen pariin tuntui samanlaiselta shokilta, kun koko Afrikkaan tuleminen. Tuntuu, että vuoristoalue on aivan eri ulottuvuudesta, kun sen juurilla sijaitsevat kaupungit ja alangot. Kun istuin autossa katsellen ohi vilisevää maisemaa tuli mieleen, että tosiaan mehän olemme Afrikassa. Talolla odotti mukava yllätys, nimittäin talon isäntä Louis oli saanut lapsen vaelluksen aikana. Tätä merkkipäivää juhlistettiin sitten oikein kunnolla. Samalla juhlittiin tietysti Kilimanjaron valloittajia ja muutamia läksijäisiä.

siellä se komeilee!

Maanantaiaamu tuntui hyvin epätodelliselta. Vuori näkyi kirkkaalla taivaalla hyvin. Takaisin arkeen! Tällä viikolla työt eivät jatkuneet enää leikkurissa. Maanantaina sairaalalle tuli suru-uutisia, kun yksi henkilökunnan jäsen oli menehtynyt. Kyseinen herrasmies oli minunkin blogissa esiintynyt kokenut konkari leikkaus-salista. Tiistaina aloitin synnytysosastoon tutustumisen. Tulisin olemaan siellä tämän viikon ja ensiviikolla, joka on viimeinen viikko, menen takaisin miestenosastolle.

Viikko synnärillä oli paljolti ihmettelemistä ja lääkäreiden avustamista osaston kierroksilla. Paljon oli odottelua ja katselua. Tässä kohtaa alkaa harkka hieman tökkimään ja lomailu alkaa hiipimään jo mieleen. Synnytyksiä oli viikon aikana yhteensä n. 10 kappaletta ja niistä 9 tehtiin keisarinleikkauksina. Harmillisesti yksi normaalisynnytys, joka viikon aikana sattui, tapahtui minun olessa muualla. Se jäi siis kokematta.

yksi myky hengilee lasikopissa. 

synnytyspeti. Näitä löytyi osastolta 3 kappaletta

mittailuun

kolme mykyy hengailee samassa lasikopissa

Viikonloppuna lähdimme käymään yön yli reissulla kuumilla lähteillä. Ruoka oli hyvää ja keli sateinen. Sade ei kuitenkaan meitä lannistanut. Louis oli jälleen järjestämässä retkeä ja ei voi muuta sanoa kuin hyvä, että oli! Mahtava reissu ja mukavaa rentoutumista. Kuvia ei tullut otettua lähteiltä, kun keskittyminen meni muuhun. Sade osaltaa myös piti kännykät piilossa.

Viimeinen työviikko ensiviikolla. Sitä odotellessa...

Ei muuta kun ensiviikkoon.