sunnuntai 26. marraskuuta 2017

kohta jo pois

hoi hoi!

Viikko numero 12 takana. Sunnuntai-iltaa istuskelen tässä Kilimanjaron lentokentällä. Iloinen yllätys on, että kentällä on netti ja kaikki! Pidemmittä puheitta päästän jälleen vierailevan tähden puhujan penkille. Veljeni Juho tarjoaa tämän kertaisen tekstipläjäyksen. Hups.. ja kone jo kurvasi tuohon nokan eteen joten kuvia tulee ehkä jälkikäteen, tai sitten saatte tulla katsomaan ihan paikan päälle.



Haloo, Juho täällä, kuuluuko ?!
Tervetuloa lukijat Tanelin blogin pariin. Minä, Juho, tällä kertaa kirjoitan vierailijan ominaisuudessa ja kerron teille Afrikasta.

Viikko sitten keskiviikkona aloitin pitkän taipaleen veljen ja muun perheen luo. Kajaanista Helsingin, Amsterdamin ja Dar Es Salaamin kautta Zanzibarille kesti kolme kokonaista vuorokautta. Pole pole. Vihdoin lauantai aamuna lähestyin Zanzi-saarta lautalla ja kohta jo jälleen näkeminen muiden muumien kanssa oli käsillä. He lensivät suoraan Moshilta Zanzibarille nyt olimme valmiita aloittamaan lomailun.

Riemukkaan reunionin jälkeen lähdimme Tanelin junailemalla autokyydillä kohti maustefarmia. Siellä näimme kuinka mm. pippuri, kaardemumma, kinkeri, jaakonhedelmä sekä neilikka kasvaa. Puissa ja pensaissa, totta on. Ihailimme näitä ihmeitä parin tunnin ajan ja voimat alkoivat loppua. Ei hätää, kohta oppaamme Mubarak jo vei meidät ison jätkän kotiin, olohuoneen lattialle syömään maittavaa lounasta.

Maustefarmilla opiskeltuamme hyppäsimme takaisin autoon ja kuski ajoi meidät Matemwen kylään ja majoitukseemme Villa Kivaan. Ja olipa se kiva paikka. Hieno ja kallis, tunsin itseni erityisen kunnolliseksi ihmiseksi uima-altaan reunalla sähisevää drinkkiä juodessani ja aurinkolasien läpi katsellessani. Villa Kivassa olimme neljä yötä ja kolme kokonaista päivää joten paikka ehti tulla tutuksi. Meren ranta oli parin kymmenen metrin päässä joten uimakeikkoja suoritimme sekä altaalla että meressä. Ranta oli leveä ja kaunis valkoisine hiekkoineen sekä palmuineen.

Anni, isi, Taneli ja minä kävimme yhtenä päivänä snorklailuretkellä. Ajelimme veneellä mr. Spectren yksityissaaren kupeeseen jossa sukeltelimme delfiinien, merikurkkujen ja torvensoittajain seurassa. Mr. Spectre on James Bondista tuttu ilkeä mies. Hän oli tosiaan vuokrannut lähisaaren omaan käyttöönsä jossa ilmiselvästi rakenteli helvetinkonetta tai jotain muuta aurinkoenergialla toimivaa häijyä juonta. Oppaamme varoitteli rantautumasta saarelle joten kiersimme sen syljen mitan päästä. Snorkkelireissun väliin jättäneet äiti ja Vesa keksivät sillä aikaa hyvää tekemistä Villa Kivassa. Vesa toteutti haaveensa ja oli lomalla kuin hillo tortussa, äiti luki Helsingin sanomia ja keräsi voimia.
Muina päivinä emme hirveästi tehneet mitään. Tyypilliseen päivään kuului aamu-uinti, aamupala, vapaata vötkyämistä, lounas, drinkit uima-altaalla, vapaata vötkyä sekä suihku, pre dinner drinks jonkun huoneessa (omia juomia totta toki), illallinen, iltauinti ja nukkumaan.

Kohelsimme paljon. Isillä oli joka päivä uudet uimahousut. Kaikki ravintolatilaus tilanteet olivat villiä kaaosta joista kukaan ei tajunnut mitään ja sitten jännitettiin että minkälaista ruokaa tulee kellekkin. Yleensä ruoat tosin tulivat tilausta mukaillen. Hirnuimme sekä eledhdimme Villa Kivan henkilökunnan ja muiden asukkaiden riemuksi niin että usein ajattelin meidän olevan kuin muumiperhe Muumit Rivieralla-elokuvassa. Mutta hyvin se meni ja Taneli yleensä selvitti tilanteet puhumalla swahilia paikallisille, joka oli taattu jäänmurtaja.


Tämän viikon keskiviikkona lähdimme sitten pois Zanzibarilta. Äiti, isi, Anni ja Vesa suuntasivat Dar Es Salaamin lentokentälle josta he jatkavat pitkälle kotimatkalle takaisin Suomeen. Minä ja Taneli majoituimme yhdeksi yöksi eteläisen pallonpuoliskon vetelimpään hotelliin, Riverview Hotel ja tänä aamuna nappasimme bussin kohti Moshia. Täältä bussin kyydistä nyt kirjoitan, neljä ja puoli tuntia on matkaa tehty ja viidestä seitsemään tuntia vielä matkaa jäljellä. Moshissa minä olen vielä yhden yön ja lähden sitten lentämään kohti Suomea. Taneli jää Moshiin vielä pariksi päivää pitämään läksiäisiä, pikkujouluja ja muita tilaisuuksia. Hyvin täällä on lomailtu ja vähän joskus reippailtukkin. Moikat kaikille terveisin Juho !



Moikka vaan ja Suomea kohti. Enää ei tule tekstiä tähän blogiin joten kiitos lukijoille ja nähääs! Terveisin Taneli!

3 kommenttia:

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.