Täällä ollaan vieläkin!

Täällä ollaan vieläkin.

Toinen työviikko ja kolmas reissuviikko on lusittu. Viikko pähkinän kuoressa. Viikonloppuna uimahommissa, työviikko tekijänä miestenosastolla sekä talo täytyy ihmisistä.

Kili ja tolppa

Punda

Daladala

Viikonloppu oli jälleen edessä viimeksi, kun päivittelin blogia. Eli aikahyppy siis viime viikonloppuun. Torstain ja perjantain välisenä yönä talolle saapui uusi asukas. Talo alkaa siis täyttymään. Lauantaille olimme suunnitelleet aktiviteetiksi vierailua kuumille lähteille ja sen toteutimmekin. Reissu alkoi aamulla yhdeksän aikaan, kun suuntasimme auton nokan kohti uimavesiä. Retken oppaana toimi talon isäntä Louis. Matkalla pysähdyimme nopeasti ruokatorilla. Meno oli sekopäistä ja populaa oli pipona.

Kuvia ei saanut ottaa. Poikkeuksena oli jos kuvasimme toisiamme. Tässä Nea ja taustalla sokeriruokoa.

Masaikyläläinen rahtisaattue

Apinanleipäpuu ja mä

Miltei kuin tilauksesta lauantaipäivälle sattui todella mainio keli. Oikeastaan koko siihen astisen reissun lämpimin. Kuten me suomenkieliset tapaamme täällä sanoa "klämmin päivä!". Matkalla koimme ja näimme kaikenmoista ihmeellistä. Välillä tiellä tuli vastaan masailainen rekka ja välillä pysähdyttiin kuvaamaan apinanleipäpuita. Pitkän ja möykkyisen ajelun jälkeen saavuimme lähteelle. Kuumalähde paljastui todella taijanomaiseksi paikaksi. Auringossa lämpötilan noustessa yli kolmenkymmenen, puiden varjossa olevan kirkasvetisen luonnonaltaan vedessä kelpasi lillua. Lampeen oli viritetty myös liani, jolla pystyi roikasemaan lämpimään veteen. Louis viritteli meille riippumatot, joissa päivä kului kirjaa lukien ja nukkuen. 

Liaanilla pulikoimaan.

Siskoa lainaten "näin kuuluu elää!"

Jossain keskellä maaseutua ihmettelemässä puita ja kiliä.

Kuumilta lähteiltä takaisin ajelu matkalla Kili alkoi taas pilkistämään pilvien takaa. Se on kyllä majesteettisen näköinen! Harmillista, että vuoresta on vaikea saada kunnollista kuvaa kännyköillä. Kaiken näköisiä yrityksiä on tämän päiväisessä julkaisussa.  Sunnuntai meni taas pyykätessä ja odotellessa työviikon alkua. 

Talolta näkymä kun sopivasti sattuu

Toinen viikko miesten osastolla alkoi jo sujumaan mukavammin. Päätin heti maanantaina, että tällä viikolla pyrin olemaan aktiivinen ja tekemään enemmän. Tuumasta siis toimeen. Lääkärin kierroksilla pääsin jo toimimaan aika itsenäisesti. Käsialan tulkinta alkaa jo sujumaan. Ja olikohan keskiviikko päivä, kun osastolla oli vähän huono miehitys, joten minä päädyin yksikseen kirjaamaan lääkärin kierrosta. Hiki siinä tuli vaikka ei muuta tarvinnut tehdä, kun kopioida tekstiä kirjoista toisiin. Lääkkeiden jaossa menin rohkeasti hoitamaan joka päivä ainakin yhden potilaan. Viikon aikana pääsin antamaan lääkkeen laskimoon ja lihakseen. Suun kautta otettavat lääkkeet potilaat ottavat itse tai omaiset huolehtivat ne. Pääsin myös näyttämään kuinka kanyyli saadaan paikoilleen Suomen tyyliin. Ekalla upposi!

osaston ikkunasta näkyy vuori

Viikko vierähti säiltään hyvinkin epävakaisena. Viikon aikana oli muutama ennätys helle, ja välillä satoi vettä oikein kunnolla. Ilmeisesti harvinaista tähän vuoden aikaan tuo sade. Liekkö toin huonon kesän Suomesta mukanani :D Sadepäivien iltoina oli sitten aivan ääripää helteelle, ja oli jopa kylmä. Onneksi mukaan sattui pari villasukkia ja oikein komeat sellaiset!

Viikon aikana talolle on saapunut uutta porukkaa. Meitä on nyt yhteensä yhdeksän kappaletta. Muutama tyyppi on Ruotsin maalta ja loput Suomen kamaralta. 

Vettäkin on satanut

 33 jäljellä

Jooh... No eipä tässä tämän kummempia uutisia ole. Työkuviot jatkuu seuraavaksi kohti leikkaussalia ja arki muuten varmaan samaan tapaan laiskotellen ja nautiskellen. Ensi viikkoon! 

Kaikki hyvin edelleen!

Toinen viikko takana. Heräillessä mietiskelin, että kylläpä on kummallista, että ei ole satanut tippaakaan vettä ja on syyskuu. Arkiviikko alkaa olla taputeltu. Istun sohvalla torstai päivänä ja kirjoittelen samalla, kun pihalla häärii joukko ihmisiä istuttamassa uutta puutarhaa. Talo on tosiaan enemmän ja vähemmän remontissa. Vesi järjestelmälle tehdään jotakin ja se aiheuttaa vesikatkoksia aina silloin tällöin. Veden ajoittaisen puuttumisen lisäksi viikkoon on kuulunut niin netti- kun sähkökatkoja. Näistä huolimatta viikko on ollut oikein mukava ja olen nauttinut olostani. Rutiinit alkavat muodostumaan joka sopii minulle. Täällähän on aivan mukavaa!

Viime julkaisun jälkeen alkoi viikonlopun vietto. Ensimmäiset vapaat kuluivat ilman suuria suunnitelmia. Perjantai-iltana kävimme mutkan paikallisessa kuppilassa. Kuppilasta ei ole harmillisesti kuva materiaalia, koska kännykkä ei lähtenyt mukaan. Baarissa raikui live-musiikki kuppilan kantabändin toimesta. Letkeä afrikkarautalankarokki sai osan meidänkin lanteista heilumaan.  Itse jättäydyin tanssista suosiolla, ja päädyin leputtelemaan pakottavia jalkoja, sekä nauttimaan täkäläisistä panimotuotteista.

Kavereiden kesken "kili"
Kustantaa kaupassa n. 1€/0,5l

Illan jo muuttuessa yöksi luotettava taksikuskimme Alfredo saapui hakemaan väsyneitä työläisiä. Afrikan yö on viileä ja meluisa. Pihalla on seitsemän jälkeen yhtä pimeää kun Suomessa talven synkimpään aikaan. Tämä kestää, kunnes aamulla aurinko nousee tasan 12 tunnin päästä.

Lauantaina ohjelmassa oli käydä tarkistamassa lähettyvillä sijaitseva kirpputori. Kulkeminen paikasta toiseen tapahtuu yleensä joko taksilla tai bajajilla.

Bajaji eli mopo takapenkillä. Tällä taittuu niin kaupoille meno kun töistä tulo.
Mainio tuuletus!

Daladala eli bussi on myös yksi vaihtoehto, mutta niiden käyttö on vähän jännittävää. Täällä bussilla tarkoitetaan sellaista pakettiautoa, johon ahdetaan 20 ihmistä. Itse kun omaan suomalaisten luonteenpiirteen ja swahili ei ihan vielä suju, niin sieltä bussista ulos pääsy on enemmän kuin haastavaa. Apukuskille pitäisi osata sanoa oikeassa kohtaa, että pysähdy jonka jälkeen täytyy pokkuroida kaikkien ihmisten ohitse ulos. Daladala kuitenkin houkuttelisi sillä se ei kustanna kuin muutaman kymmentä senttiä.

Sunnuntaina oli pyykkipäivä ja laiskottelupäivä. Jännitys alkoi kipuamaan tulevan työviikon johdosta.

Minttun kanssa kyynärpäitä myöten vaahossa

Näin sitä mennään, näin sitä mennään...

No sitten töihin!

Viikko alkoi samassa paikassa kun edellinen loppui. Olen siis työskennellyt miesten osastolla. Osaston arki koostuu seuraavasti:

7:00 Raportti

8:00 Petien petaus ja siivous

10:00 Lääkärin kierros

12:00 Tauko

13:00 Lääkkeiden jako

14:00 Raportti

Minun päivät koostuvat vielä tällä hetkellä odottelusta ja seuraamisesta. Osaston hoitohenkilöstö ei tosiaan puhu keskenään englantia, joten ilman, että minua puhutellaan en juuri ymmärrä mistä on kyse tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Varsinkin alkuviikko meni pitkälti vain perässä kävelyssä ja ns. tyhmänä seisomisessa. Tämä on kuitenkin korjaantunut jonkin verran ja minut kysytään  nykyään mukaan erinäisiin hoitotoimenpiteisiin. Osassa olen ollut katsomassa, mutta muutamissa olen päässyt itsekkin tekemään.

Luulen, että pystyisin omalla aktiivisuudellani saamaan enemmän tekemistä, mutta olen ollut toistaiseksi ihan tyytyväinen sivusta seuraamiseen. Monet asiat tehdään täällä sen verta erilailla, että saattaisi mennä sormi suuhun. Tottakai odottelu ja ns. tyhmänä seisoskelu aina välillä pääsee tympäsemään. Kehitystä kuitenkin tapahtuu, kun osaston väki alkaa tulla tutuksi. Onneksi minulla on täällä talolla kaksi sosionomia, joille purkaa sitten työpäivän jälkeen sydäntä.

Osastolle menossa.

Sisäänkäynti osastolle.

Lääkärin kierroksella olen päässyt tekemään ehkä eniten. Se mitä olen tehnyt on, että lääkäri kirjoittaa lääkärin käsialalla potilaan papereihin, että potilaan luona on käyty, häntä on kuultu, potilasta otetut arvot ja mitä seuraavaksi tehdään. Tämän jälkeen hoitaja (minä) yritän saada käsialasta selvää ja kirjoittaa saman asian hoitajien kirjaan. Lisäksi jos lääkäri on määrännyt jotain lääkettä niin tehdään lääkekirjaus, joka annetaan sitten potilaalle. Käsialan tulkinnassa on tullut aikamoisesti ongelmia, mutta siinäkin voi näköjään kehittyä. Täytyy myöntää, että välillä on ikävä tietokoneita ja sitä, että ei tarvitse arvailla mitä missäkin lukee. Maassa maan tavalla :D
                                              

Tämä odottaa sairaalaan tulijaa.

Sairaalassa sairaanhoitajat tekevät todella paljon. Ihan niinkuin Suomessakin. Hoitajat ovat mukana myös siivouksessa ja petien petauksessa. Yksi asia on kuitenkin selvänä erona. Täällä potilaiden hoitoon osallistuu todella suuresti perhe ja omaiset. Omaiset käytännössä tekevät perushoidon, jossa hoitohenkilöstö avustaa välillä. Olen nyt viikon seurannut osaston menoa ja minusta tuntuu, että omaisten mukana oleminen on hyväksi hoidolle ja potilaille. Opinnäytetyötä tehdessä monista lähteistä tuli esiin kuinka omaisten osallistamisella on positiivinen vaikutus hoitoon ja sen tuloksiin. Niiden mukaan omaisten osallistamista pitäisi lisätä terveydenhuollossa. Tästä tulee väkisin mieleen, että ollaanko me Suomessa ja muuallakin unohdettu jotain tärkeää hoitotyöstä, koska omaiset eivät enää osallistu potilaiden hoitoon. Täällä missä kaikki vielä kehittyy niin sellainen kulttuuri ei ainakaan vielä ole hävinnyt mihinkään. Go Tansania! Go Africa!

Minun lounasnäkymänä sairaalan katto.

Näin loppu kevennykseksi olen löytänyt kuntosalin tästä talon lähettyviltä. Pyöräily matkan päässä on mukava hotelli, josta löytyy uima-allas ja kuntosali. Täytyy käydä ostamassa sinne kuukausi kortti niin ei ihan pääse rupsahtamaan reissun aikana. Salipäivän jälkeen kotimatkalla näkyi Kilimanjaro ensimmäistä kertaa. Tähän mennessä aina pilvimassan peitossa oleva nukkuva jättiläinen patsasteli yhden illan näkyvillä. Tottakai kännykkä ei ollut mukana tuona hetkenä ja kohta tuli jo hämärää eikä kuvaus enää onnistunut. Voin kertoa, että oli poka kommee!

Salin jälkeen on kiva pulahtaa

Viikon välein kirjoittelu ainakin nyt vaikuttaa ihan sopivalta tahdilta. Eli eikun ensiviikkoon.

Kaikki hyvin!

Dodii. Täällä sitä ollaan Afrikan maalla. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ilmenee jatkuvalla syötöllä. Tulin tosiaan viime sunnuntaina (3.9.) tänne Tansaniaan ja tarkemmin Moshiin.

Ensimmäinen "työ" -viikko on nyt takana. Viikko koostui orientaatiosta, joka oli tässä asuin talolla ja kesti 3 päivää. Päivien aikana opiskeltiin selviytymistaitoja vieraassa ympäristössä ja täkäläistä kieltä. Ohjeet koostuivat yllättävistäkin aiheista esim. kuinka pukeudut säädyllisesti, pimeällä ei saa mennä porttien ulkopuolelle ja muista AINA käyttää kondomia.

käytä aina kondomia, (hieno paita Esko), oli kylmä

ruoansyöntipaikka

 Torstaina oli ensimmäinen työpäivä. Sairaala on odotettua isompi ja potilaita tuntuu riittävän. Torstain vietin lastenosastolla, jonne päädyin vähän vahingossa esittelykierroksen jälkeen. Työpäivä koostui lääkärin kierroksesta ja lääkkeiden jaosta. Osaston hoitaja antoi minulle alkuun ohjeeksi, että listen and observe. Näin siis tein! Lastenosastoista yleisesti minulla ei ole hirmuisesti kokemusta, mutta hoitotoimet näyttivät välillä aika kovilta, lapsia ja tauteja oli paljon. Erityisenä jäin mieleen kanyloinnit ja pistot, jotka suoritettiin talon ulkoseinustalla olevalla parvekkeella. Miksi siellä? varmaan, koska ulkona on paras valo. Kanyloinneissa samaa neulaa saatettiin käyttää useaan otteeseen ja välillä se laskettiin laatikon pohjalle, jossa lojui kaiken maailman muuta krääsää. Noh.. uusi kulttuuri = uudet kujeet. Maassa maan tavalla.

Tänään oli viikon viimeinen päivä. Löysin sairaalan johtajan ja hänen kauttaan löysin tieni oikealle osastolle. Päivä vierähti miesten osastolla. Osastot ovat tosiaan erikseen miehille ja naisille. Miesten osastolla hoidetaan niin kirurgisia- kuin sisätautien- potilaita. Osaston hoitaja sanoi minulle jälleen aamulla, että listen and observe. Näin myös tein!

yhteisiä tiloja

huoneeni mun

Viikonlopun vapaat tulevat kyllä sopivaan paikkaan. On mennyt mehut uuden maan, lämmön, kielen, kulttuurin jne... kanssa. Asustan järjestön talossa, joka on kuin hostelli. Talo koostuu yhteisistä tiloista ja nukkumishuoneista. Huoneita ja petejä on yhteensä n. 20 pelottomalle matkaajalle. Minulla kävi tuuri ja sain oman huoneen. Syy tähän voi olla, että olen ainut mies asiakas ja sääntöihin kuuluu, että ei samaan huoneeseen naisia ja miehiä. Seuranani on aasi, kissa, 2x koiraa, 2x kilpikonnaa, 8 paikallista työntekijää sekä kaksi ihastuttavaa sosionomiopiskelijaneitiä Suomesta. Hiljaista ei ole muuten koskaan :D

piha on remontissa

ei kääntynyt... tässä talo!

Kaikki siis hyvin ja postauksia tulee tasasen epäsäännöllisesti. Ajattelin, että täältä kaikki saa kaiken kerralla. Tuolla ulkona on sen verran villilänsi, että kännykkää ei halua oikein kantaa mukana varsinkaan niin, että sillä kuvailisi kamalasti videoita. Eli vlog on habana habana. Nyt syömään avokadosalaattia.