Täällä ollaan vieläkin!

Täällä ollaan vieläkin.

Toinen työviikko ja kolmas reissuviikko on lusittu. Viikko pähkinän kuoressa. Viikonloppuna uimahommissa, työviikko tekijänä miestenosastolla sekä talo täytyy ihmisistä.

Kili ja tolppa

Punda

Daladala

Viikonloppu oli jälleen edessä viimeksi, kun päivittelin blogia. Eli aikahyppy siis viime viikonloppuun. Torstain ja perjantain välisenä yönä talolle saapui uusi asukas. Talo alkaa siis täyttymään. Lauantaille olimme suunnitelleet aktiviteetiksi vierailua kuumille lähteille ja sen toteutimmekin. Reissu alkoi aamulla yhdeksän aikaan, kun suuntasimme auton nokan kohti uimavesiä. Retken oppaana toimi talon isäntä Louis. Matkalla pysähdyimme nopeasti ruokatorilla. Meno oli sekopäistä ja populaa oli pipona.

Kuvia ei saanut ottaa. Poikkeuksena oli jos kuvasimme toisiamme. Tässä Nea ja taustalla sokeriruokoa.

Masaikyläläinen rahtisaattue

Apinanleipäpuu ja mä

Miltei kuin tilauksesta lauantaipäivälle sattui todella mainio keli. Oikeastaan koko siihen astisen reissun lämpimin. Kuten me suomenkieliset tapaamme täällä sanoa "klämmin päivä!". Matkalla koimme ja näimme kaikenmoista ihmeellistä. Välillä tiellä tuli vastaan masailainen rekka ja välillä pysähdyttiin kuvaamaan apinanleipäpuita. Pitkän ja möykkyisen ajelun jälkeen saavuimme lähteelle. Kuumalähde paljastui todella taijanomaiseksi paikaksi. Auringossa lämpötilan noustessa yli kolmenkymmenen, puiden varjossa olevan kirkasvetisen luonnonaltaan vedessä kelpasi lillua. Lampeen oli viritetty myös liani, jolla pystyi roikasemaan lämpimään veteen. Louis viritteli meille riippumatot, joissa päivä kului kirjaa lukien ja nukkuen. 

Liaanilla pulikoimaan.

Siskoa lainaten "näin kuuluu elää!"

Jossain keskellä maaseutua ihmettelemässä puita ja kiliä.

Kuumilta lähteiltä takaisin ajelu matkalla Kili alkoi taas pilkistämään pilvien takaa. Se on kyllä majesteettisen näköinen! Harmillista, että vuoresta on vaikea saada kunnollista kuvaa kännyköillä. Kaiken näköisiä yrityksiä on tämän päiväisessä julkaisussa.  Sunnuntai meni taas pyykätessä ja odotellessa työviikon alkua. 

Talolta näkymä kun sopivasti sattuu

Toinen viikko miesten osastolla alkoi jo sujumaan mukavammin. Päätin heti maanantaina, että tällä viikolla pyrin olemaan aktiivinen ja tekemään enemmän. Tuumasta siis toimeen. Lääkärin kierroksilla pääsin jo toimimaan aika itsenäisesti. Käsialan tulkinta alkaa jo sujumaan. Ja olikohan keskiviikko päivä, kun osastolla oli vähän huono miehitys, joten minä päädyin yksikseen kirjaamaan lääkärin kierrosta. Hiki siinä tuli vaikka ei muuta tarvinnut tehdä, kun kopioida tekstiä kirjoista toisiin. Lääkkeiden jaossa menin rohkeasti hoitamaan joka päivä ainakin yhden potilaan. Viikon aikana pääsin antamaan lääkkeen laskimoon ja lihakseen. Suun kautta otettavat lääkkeet potilaat ottavat itse tai omaiset huolehtivat ne. Pääsin myös näyttämään kuinka kanyyli saadaan paikoilleen Suomen tyyliin. Ekalla upposi!

osaston ikkunasta näkyy vuori

Viikko vierähti säiltään hyvinkin epävakaisena. Viikon aikana oli muutama ennätys helle, ja välillä satoi vettä oikein kunnolla. Ilmeisesti harvinaista tähän vuoden aikaan tuo sade. Liekkö toin huonon kesän Suomesta mukanani :D Sadepäivien iltoina oli sitten aivan ääripää helteelle, ja oli jopa kylmä. Onneksi mukaan sattui pari villasukkia ja oikein komeat sellaiset!

Viikon aikana talolle on saapunut uutta porukkaa. Meitä on nyt yhteensä yhdeksän kappaletta. Muutama tyyppi on Ruotsin maalta ja loput Suomen kamaralta. 

Vettäkin on satanut

 33 jäljellä

Jooh... No eipä tässä tämän kummempia uutisia ole. Työkuviot jatkuu seuraavaksi kohti leikkaussalia ja arki muuten varmaan samaan tapaan laiskotellen ja nautiskellen. Ensi viikkoon!