Täällä!

Hei Hoi..

Kuukausi reissaamista tuli tänään täyteen. Pihalla paistaa aurinko täydeltä terältä ja talon netti ja vesi kumpikin pätkii. :/ Viikko on vierähtänyt löhöillen, leikkaussalissa ällistellen ja kahvia juoden.

kalaa marketissa

Viime viikonlopuksi ei syntynyt ihmeempiä suunnitelmia. Ihan mukava oli vaan laiskotella talolla. Lauantaina keksittiin lähteä vähän pyöräilemään ja tutkimaan lähi alueita. Talon isäntä oli aikaisemmin kehuskellut lähellä sijaitsevaa jokea ja maantiesiltaa, joita lähdettiin etsimään. Pitkähkön pyöräilylenkin ja hikoilun jälkeen silta ja joki löytyi. Enemmän huomiota vei kuitenkin vastaan tulleet apinat, jotka viihdyttivät meitä kiipeillen sähkölangoilla. Sunnuntaina oli taasen perinteinen pyykkäyspäivä.

siitä kangasta ja mekkoa!

Työviikko alkoi harmillisesti. Maanantaina oli tarkoituksena, että olisin aloittanut leikkaussalissa. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska edeltävänä yönä leikkurissa oli käynyt happipullon kanssa onnettomuus. Ilmeisesti ison happipullon korkki oli hajonnut ja leikkaussali oli täyttynyt hapella. Leikkuri (leikkaussali) oli siis pois käytöstä, suurentuneen tulipaloriskin takia. Happi + tuli = paljon tulta. Noh tästä vähän pettyneenä suunnistin tutulle ja turvalliselle miestenosastolle maanantaipäivän ratoksi.

Tiistaina jo kuitenkin leikkuri oli täydessä touhussa ja valmiina tositoimiin. Sairaalan pomo kävi esittelemässä minut leikkurin väelle. Leikkurissa työskentelee yhden päivän aikana noin 3-4 sairaanhoitajaa, yksi anestesiahoitaja ja sekalainen määrä eri alan lääkäreitä. Tiistaisin salissa on isompi siivouspäivä ja pääsinkin heti ensitöikseni luutuamaan lattioita. Pääasia, että on tekemistä. Siivouksen jälkeen alkoi saleissa tapahtumaan. Tietysti tahti kaikessa oli enemmän ja vähemmän sellainen Tansanian tahti, eli kiirettä ei pidetä. Viikon aikana olen ollut 6-7 leikkauksessa mukana. Päivässä leikkaussalissa keretään tekemään noin 3-4 leikkausta. Aloitan päiväni hieman aikaisemmin, kun miesten osastolla, jotta kerkeän osallistumaan siivouksiin ja iltapäivät tahtovat aina vähän venyä, koska ei malta lähteä kesken operaation.

Potilasta vaille valamista

Operaatioita on ollut kyllä kaiken näköisiä. Muutama pehmytkudosleikkaus on ollut, joista toisessa poistettiin umpisuoli. Ortopedisia leikkauksia on ollut luunmurtumien stabiloinnista, jopa amputaatioihin ja yhden keisarin leikkauksenkin pääsin näkemään. Ensimmäinen viikko leikkurissa on mennyt suurimmaksi osaksi katsellessa ja ihmettellessä Instrumentti puolelle en ole vielä juurikaan päässyt mitään tekemään, mutta anestesia puolella sitäkin enemmän. Todella suuri ero täällä on Suomeen, että anestesia puolta hoitaa sairaanhoitaja. Anestesialääkäreitä ei ole olleskaan. Hoitaja siis tekee kaiken leikkauksen valmistelusta, intubointiin ja itse nukuttamiseen. Perjantaina anestesiahoitaja ehdotti minulle, että olisin tehnyt spinaalipuudutuksen. Totesin, että tulisi varmaan selkäsauna Suomessa, jos menisin moisia toimenpiteitä tekemään :D

Tässä hurja amputaatiosetti

Osa ihan tuttuja

Suurimmaksi osaksi leikkausalissa toiminta on näyttänyt aseptiselta ja harvinaisen tahdikkaalta! Tämä on yllättänyt minut oikein positiivisesti. Toisaalta välillä meno aina villiintyy. Esimerkiksi perjantaina viimeinen operaatio alkoi vaikka potilas hädin tuskin oli unessa. Kirurgi leikkasi niin, että veri lensi. Potilaan verenpaineet seilasivat katossa, joten anestesiahoitajalla riitti hommaa. Lattioilla oli verta ja kaikenmoisia muitakin nesteitä. Instrumenttihoitajan täytyi vaihtaa kengät puolessa välissä, koska edelliset olivat sen verran kuonassa. Kaikilta haavan ympärillä tekeviltä työntekijöiltä oli jostain syystä unohtunut maskit ja hatut pois. Lisäksi anestesiahoitaja kaiken hulapaloon keskellä ruiskautti thiopentaalia kirurgin silmille. Tämän jälkeen täytyi seurata, että kirurgi ei vaan nukahtaisi kesken sekopäisyyden.

Melekoinen viikko on kyllä ollut ja olen todella tyytyväinen leikkaussalissa oloon. Varsinkin anestesiahoitajat ottavat minut ilolla mukaan työhönsä.

Viikonloppuna talolla on jo 11 henkilöä. Jengiä siis alkaa kertymään. Tämän viikonlopun suunnitelmana oli lähteä tutustumaan kahvin tekemiseen sekä uimaan vesiputoukselle. Kaikki halusivat mukaan ja matkaan lähdettiin kahdella autolla. Onneksemme talon isännällä Louisilla oli vapaa viikonloppu ja hän lähti retkelle oppaaksi. Kahvifarmilla pääsimme poimimaan punaisia kahvipapuja. Tämähän ei minulle ollut mitään helpointa puuhaa, koska ennen kuin kahvipavut muuttuvat punaisiksi ne ovat tottakai vihreitä. Vihreää ja punaista. Noh, kaikesta huolimatta sangot täyttyivät. Keruu mukaan lukien kahvin tekemiseen kuului 14 vaihetta. Keruu, kuorinta, lajittelu, liotus, pesu, kuivaus, uusi kuorinta, putsaus, lajittelu, paahtaminen, jäähdyttely, jauhaminen, keitto, juominen. Jauhaminen ja uusi kuorinta tapahtui nuijimalla papuja valtavassa morttelissa. Näihin vaiheisiin kuului tsemppilaulu ja tanssi, joka jäi sitten koko loppupäiväksi soimaan päähän.

siinä sitä nuijitaan

Tsemppilaulu menossa.

                                    

Kahvin valmistelun jälkeen ohjelmassa oli käppäsy vesiputoukselle. Käppäsyä oli noin tunteroinen ja maisemat olivat henkeä salpaavat. Paikka sijaitsi Moshista Kilimanjaroa kohti, joten maasto oli hyvin kumpuilevaa. Matkalla opimme Louisilta esim. alueen kasveista. Vesiputous oli iso ja kaunis kuten yleensäkkin tahtovat olla. Vedessä pääsi uimaan, vaikka monelta se jäi tekemättä, koska vesi oli yllättävän kylmää. Hieno kokemus.

siinä sitä paahdetaan

Kahava se naurattaa!

putouksen laitamilla lounastamassa

Tosiaan ei tämä netti oikein toimi tänään. Kuvia tulee tästä syystä vähäsen. Yritän laittaa kuva poustauksen alkavalla viikolla erikseen. Ensiviikolla jatkan leikkaussalissa ja toivottavasti pääsen vähän instrumentti puolellekin.