täällä sitä ollaan!

Heipparallaa!

Viikko numero 7. Viikko koostuu: viimeinen leikkaussaliviikko, ensimmäinen Suomeen palaaja ja kämppä meni alta.

Holy Water... ei juotavaksi

Tämä on nyt sitten neljäsviikko leikkurissa. Viikko meni nopeasti. Leikkauksia oli tasaseen tahtiin ja mitään ihmeempiä sattumuksia ei ole ollutkaan. Viikon aikana pääsin taas avustamaan keisarinleikkausta. Muuten viikko vierähti aikalailla siivoillessa ja harsotaitoksia tehdessä.

Maanantaista täytyy kyllä mainita sen verran, että silloin on koko sairaalassa scrubing day. Kyllä vain! Jälleen tuo sama sana :D Tällä kertaa sana tarkoittaa kuitenkin sitä mitä sen luulinkin tarkoittavan. Entinen mies kertoi joskus, kuinka aikoinaan Oulussa, upseerikoulussa siivottiin kasarmin tupia. Sotapojilla oli luutut käsissä, kun pomot heitti sankkokaupalla vettä lattioille. Vettä lorvattiin sen verran paljon, että se lorisi seiniä pitkin kellarissa saakka. Täällä perusteellisempi siivous on jotakuinkin samaa puuhaa. Leikkaussaleihin roudataan sankoittain vettä. Osassa on saiputta, kun toiset ovat vain vettä, mutta kaikki kaadetaan lattioille. Hoitajille harjat käteen ja sitten alkaa scrubaus. Harjauksen jälkeen lastoilla pyyhitään ylimääräinen vesi notkumasta nurkista. Tähän yhtälöön, kun lisää vielä sen, että lämpötila on reipas 30 astetta ja leikkurissa ei juuri ikkunoita pidetä auki on tuloksena sangen hikinen pari tuntinen.

paljon kaivattu selfie

Leikkausten välissä pääsin myös tutustumaan välinehuoltoon. Keisarinleikkaus setti tuli kyllä kaikkein tutuimmaksi. Tietysti sen kanssa tuli pelattua siellä leikkaustilanteessa, mutta niitä pääsin monta myös kasaamaan.

Arkipäivien illat tahtovat mennä talolla aikalailla lepäillessä. Usein on veto pois, kun työpäivän on ensin hikoillut. Daladalamatka ei ole myöskään sen rennompaa ja yleensä bussissa on sika klämmin! Tällä viikolla ovat daladalat olleet kyllä super täynnä. Täysistä busseista on jäänyt mieleen kerrat, kun takapuolta on täytynyt nostaa, jotta pakun ovi on mahtunut sulkeutumaan, kun seisomapaikoilla oli sen verran ahdasta, että ei mahtunut kuin yksi jalka maahan. Torstaina oli ensimmäisen työläisen Suomeen paluun aika. Näin se aika lentää! Takaisin Suomeen lähdöstä on tullut mieleen asioita, joita ei tule ikävöimään täällä olosta. Niitä on tällähetkellä kaksi. Minulla henkilökohtaisesti on hiki aikalailla koko ajan. Suihkun jälkeen voi olla hetki tai kaksi, kun ei ole hiki, mutta se menee ohi nopeasti. Toinen on, että jalat tuntuvat jatkuvasti siltä, että ne ovat töryn ja pölyn peitossa.

hyviksi todetut kulkupelit. Näillä käy nopeasti lähi Siwassa tai kuppilassa

Lauantain kunniaksi lähikapakki

Tosiaan en ole muistanut sanoakkaan, että talolle on tullut toinen miespuolinen työläinen. Tämä tarkoittaa sitä, että minun yksityishuone-elämä loppui siihen. Asustelen nykyisellään tuollaisessa neljän hengen huoneessa.

Tällaista tällä kertaa. Ensiviikko onkin sitten jännittävä.

1 päivä jäljellä...