kukkuluuruuu

Tervehdys kaikki lukijat!

Kuudes viikko alkaa olla päätöksessään. Viikko on kulunut sairastaessa, leikkauksessa avustaen ja hiljaista viikonloppua viettäen.

9. jäljellä

Kuudes viikko alkoi vähän masentavasti. Kuten jo edellisestä postauksesta selvisi, olen ollut sairaana. Lauantaina alkoi vatsataudin pirulainen hurjalla kuumeella. Joskus puolen päivän aikaan alkoi tavallinen rapulanpuolikas tuntumaan tavattoman sietämättömältä, ja veti miehen pedinpohjalle. Siitä muutama tunti eteenpäin ja kuume huiteli jo 39 asteessa. Onneksi talolta löytyy huolehtivia kanssa-asukkaita ja apu oli lähellä.

Suoranainen hittibiisi ollut talonväen kesken tuo "King of Africa"

Kun kuume ei näyttänyt ottavan nokkiinsa tavallisista särkylääkkeistä ja olo sen kuin huononi, täytyi suunnata nokka kohti paikallista terveyskeskusta. Terveyskeskuksessa pääsin nopeasti lääkärin puheille ja sitä kautta testeihin. Verenkuva sekä eritenäytteet ja eikun odottamaan tuloksia. Ei malariaa eikä mitään muutakaan onneksi löytynyt. Diagnoosiksi päätyi jonkun moinen mzunguvatsa, eli turistivatsanväänne. Sairastaessa meni seuraavat 5 päivää. Nyt kirjoitellessa olo on jo aikalailla normalisoitunut.

Torstaina olin tositoimissa taas sairaalassa. Leikkuriin suuntasin viimeisiksi kahdeksi päiväksi. Aikaisemmin kertoilin hyvin nopeasti, miten olen yrittänyt päästä instrumenttipuolelle. Perjantaina tapahtui läpimurto yrittämisessä. Vanhempi hoitajamies kysyi perjantaipäivän päätteeksi, että haluaisinko "scrub" potilaan. Mietin hetken aikaa, että jes pääsen pesemään leikkausalueen, ei siis tarvitse vain istua. Noh odottelin leikkaushuoneen keskellä, kun salia valmisteltiin. Silloin ovesta pamahti sisään tuskaisen näköinen nainen valtavan vatsan kanssa. Aivan! Kyseessä olisi keisarinleikkaus. Mietin itsekseni, että enköhän minä tuon osaa pestä. Potilaan asettuessa pöydälle mieshoitaja kehottaa minulle, että mene "scrub", ja näyttää käsillään kuin pesisi omia käsiään. Hieman hämmentyneenä tarkensin asiaa häneltä, ja kyllä hän halusi, että menen pesemään käteni. Oman peseytymisen jälkeen astuin takaisin salin puolelle, jossa toinen opiskelija oli pesemässä potilaan vatsaa. Noh ehkä vielä joskus pääsen pesuhommiin. Tästä hieman pettyneenä jäin odottamaan ja tyydyin kohtalooni sivustakatsojana.

Mieshoitaja odotti minua sterilin pöydän äärellä ja viittoi minut luokseen. Hän ohjeisti minua seuraavaksi pukeutumaan. Tässä kohtaa aloin epäilemään mitähän tuo "scrub" tarkoittaa. Tarkoitti se sitten mitä hyvänsä, niin minulle selvisi, että en suinkaan olisi pesemässä potilasta vaan olisin avustamassa kirurgia leikkauksessa. Kylläpä puna rupesi nousemaan poskiin ja hikikarpalot kirpoamaan otsalle, kun ymmärrys asiasta alkoi ottamaan vallan. Näin siis päädyin ensimmäistä kertaa avustamaan instrumenttihoitajana leikkausta. Oli poka kuumottavaa! Poikahan sieltä syntyi. :)
Tästä olikin sitten hienoa palata takaisin talolle ja huomata, että hetkinen on jo perjantai.

Talon vahtikoirat ottaa aurinkoa. 

Saunakin löytyisi. Ei vaan löylyt kamalasti houkuttele

Viikon aikana on säät senkun vaan lämminneet. 35 astetta on paukkunut varjossa useampaan otteeseen ja sisällä on oltava kaikki tuulettimet koko ajan päällä. Viikonlopulle ei ole mitään ihmeempää suunnitelmaa. Perjantaina kävimme pienemmällä porukalla kuuntelemassa jälleen live musiikkia. Suurin osa jengistä on safarilla, joten talolla on harvinaisen hiljaista.

vakkari bändi

Kuusiviikkoa on kasassa, joka tarkoittaa että kuuden viikon päästä ollaan jo menossa takaisin Suomeen. Pienoinen haikeus tulee ajatuksesta, mutta täytyy nauttia täysillä, kun vielä tässä ollaan. Ensiviikkoon!