Kaikki hyvin edelleen!

Toinen viikko takana. Heräillessä mietiskelin, että kylläpä on kummallista, että ei ole satanut tippaakaan vettä ja on syyskuu. Arkiviikko alkaa olla taputeltu. Istun sohvalla torstai päivänä ja kirjoittelen samalla, kun pihalla häärii joukko ihmisiä istuttamassa uutta puutarhaa. Talo on tosiaan enemmän ja vähemmän remontissa. Vesi järjestelmälle tehdään jotakin ja se aiheuttaa vesikatkoksia aina silloin tällöin. Veden ajoittaisen puuttumisen lisäksi viikkoon on kuulunut niin netti- kun sähkökatkoja. Näistä huolimatta viikko on ollut oikein mukava ja olen nauttinut olostani. Rutiinit alkavat muodostumaan joka sopii minulle. Täällähän on aivan mukavaa!

Viime julkaisun jälkeen alkoi viikonlopun vietto. Ensimmäiset vapaat kuluivat ilman suuria suunnitelmia. Perjantai-iltana kävimme mutkan paikallisessa kuppilassa. Kuppilasta ei ole harmillisesti kuva materiaalia, koska kännykkä ei lähtenyt mukaan. Baarissa raikui live-musiikki kuppilan kantabändin toimesta. Letkeä afrikkarautalankarokki sai osan meidänkin lanteista heilumaan.  Itse jättäydyin tanssista suosiolla, ja päädyin leputtelemaan pakottavia jalkoja, sekä nauttimaan täkäläisistä panimotuotteista.

Kavereiden kesken "kili"
Kustantaa kaupassa n. 1€/0,5l

Illan jo muuttuessa yöksi luotettava taksikuskimme Alfredo saapui hakemaan väsyneitä työläisiä. Afrikan yö on viileä ja meluisa. Pihalla on seitsemän jälkeen yhtä pimeää kun Suomessa talven synkimpään aikaan. Tämä kestää, kunnes aamulla aurinko nousee tasan 12 tunnin päästä.

Lauantaina ohjelmassa oli käydä tarkistamassa lähettyvillä sijaitseva kirpputori. Kulkeminen paikasta toiseen tapahtuu yleensä joko taksilla tai bajajilla.

Bajaji eli mopo takapenkillä. Tällä taittuu niin kaupoille meno kun töistä tulo.
Mainio tuuletus!

Daladala eli bussi on myös yksi vaihtoehto, mutta niiden käyttö on vähän jännittävää. Täällä bussilla tarkoitetaan sellaista pakettiautoa, johon ahdetaan 20 ihmistä. Itse kun omaan suomalaisten luonteenpiirteen ja swahili ei ihan vielä suju, niin sieltä bussista ulos pääsy on enemmän kuin haastavaa. Apukuskille pitäisi osata sanoa oikeassa kohtaa, että pysähdy jonka jälkeen täytyy pokkuroida kaikkien ihmisten ohitse ulos. Daladala kuitenkin houkuttelisi sillä se ei kustanna kuin muutaman kymmentä senttiä.

Sunnuntaina oli pyykkipäivä ja laiskottelupäivä. Jännitys alkoi kipuamaan tulevan työviikon johdosta.

Minttun kanssa kyynärpäitä myöten vaahossa

Näin sitä mennään, näin sitä mennään...

No sitten töihin!

Viikko alkoi samassa paikassa kun edellinen loppui. Olen siis työskennellyt miesten osastolla. Osaston arki koostuu seuraavasti:

7:00 Raportti

8:00 Petien petaus ja siivous

10:00 Lääkärin kierros

12:00 Tauko

13:00 Lääkkeiden jako

14:00 Raportti

Minun päivät koostuvat vielä tällä hetkellä odottelusta ja seuraamisesta. Osaston hoitohenkilöstö ei tosiaan puhu keskenään englantia, joten ilman, että minua puhutellaan en juuri ymmärrä mistä on kyse tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Varsinkin alkuviikko meni pitkälti vain perässä kävelyssä ja ns. tyhmänä seisomisessa. Tämä on kuitenkin korjaantunut jonkin verran ja minut kysytään  nykyään mukaan erinäisiin hoitotoimenpiteisiin. Osassa olen ollut katsomassa, mutta muutamissa olen päässyt itsekkin tekemään.

Luulen, että pystyisin omalla aktiivisuudellani saamaan enemmän tekemistä, mutta olen ollut toistaiseksi ihan tyytyväinen sivusta seuraamiseen. Monet asiat tehdään täällä sen verta erilailla, että saattaisi mennä sormi suuhun. Tottakai odottelu ja ns. tyhmänä seisoskelu aina välillä pääsee tympäsemään. Kehitystä kuitenkin tapahtuu, kun osaston väki alkaa tulla tutuksi. Onneksi minulla on täällä talolla kaksi sosionomia, joille purkaa sitten työpäivän jälkeen sydäntä.

Osastolle menossa.

Sisäänkäynti osastolle.

Lääkärin kierroksella olen päässyt tekemään ehkä eniten. Se mitä olen tehnyt on, että lääkäri kirjoittaa lääkärin käsialalla potilaan papereihin, että potilaan luona on käyty, häntä on kuultu, potilasta otetut arvot ja mitä seuraavaksi tehdään. Tämän jälkeen hoitaja (minä) yritän saada käsialasta selvää ja kirjoittaa saman asian hoitajien kirjaan. Lisäksi jos lääkäri on määrännyt jotain lääkettä niin tehdään lääkekirjaus, joka annetaan sitten potilaalle. Käsialan tulkinnassa on tullut aikamoisesti ongelmia, mutta siinäkin voi näköjään kehittyä. Täytyy myöntää, että välillä on ikävä tietokoneita ja sitä, että ei tarvitse arvailla mitä missäkin lukee. Maassa maan tavalla :D
                                              

Tämä odottaa sairaalaan tulijaa.

Sairaalassa sairaanhoitajat tekevät todella paljon. Ihan niinkuin Suomessakin. Hoitajat ovat mukana myös siivouksessa ja petien petauksessa. Yksi asia on kuitenkin selvänä erona. Täällä potilaiden hoitoon osallistuu todella suuresti perhe ja omaiset. Omaiset käytännössä tekevät perushoidon, jossa hoitohenkilöstö avustaa välillä. Olen nyt viikon seurannut osaston menoa ja minusta tuntuu, että omaisten mukana oleminen on hyväksi hoidolle ja potilaille. Opinnäytetyötä tehdessä monista lähteistä tuli esiin kuinka omaisten osallistamisella on positiivinen vaikutus hoitoon ja sen tuloksiin. Niiden mukaan omaisten osallistamista pitäisi lisätä terveydenhuollossa. Tästä tulee väkisin mieleen, että ollaanko me Suomessa ja muuallakin unohdettu jotain tärkeää hoitotyöstä, koska omaiset eivät enää osallistu potilaiden hoitoon. Täällä missä kaikki vielä kehittyy niin sellainen kulttuuri ei ainakaan vielä ole hävinnyt mihinkään. Go Tansania! Go Africa!

Minun lounasnäkymänä sairaalan katto.

Näin loppu kevennykseksi olen löytänyt kuntosalin tästä talon lähettyviltä. Pyöräily matkan päässä on mukava hotelli, josta löytyy uima-allas ja kuntosali. Täytyy käydä ostamassa sinne kuukausi kortti niin ei ihan pääse rupsahtamaan reissun aikana. Salipäivän jälkeen kotimatkalla näkyi Kilimanjaro ensimmäistä kertaa. Tähän mennessä aina pilvimassan peitossa oleva nukkuva jättiläinen patsasteli yhden illan näkyvillä. Tottakai kännykkä ei ollut mukana tuona hetkenä ja kohta tuli jo hämärää eikä kuvaus enää onnistunut. Voin kertoa, että oli poka kommee!

Salin jälkeen on kiva pulahtaa

Viikon välein kirjoittelu ainakin nyt vaikuttaa ihan sopivalta tahdilta. Eli eikun ensiviikkoon.